kevään tuska

pala palalta

aivan vähitellen

voin kokea aavistuksen

siitä keväästä

josta sinä puhut

lopultakin pimeys antaa tilaa

sietämätön vaihtuu  siedettävään

mutta vielä on paljon matkaa

 

 

se tulee

yhtä varmasti

kuin puu pudottaa lehtensä

se jyrää kuin hyökyaalto

se tulee

varmasti tulee

se musertaa kaiken alleen

mitään ei jää

palasia, joista ei voi koota

ei mitään

taas se tulee

 

 

Onko niin, että onnen voi nähdä

sitä ei voi koskettaa,

se kulkee liki?

Jos kurkotan, putoanko

vai saavutanko?

Saanko jotain lisää

vai menetänkö?

Onko se onni

vai harhaa?

Ota kädestä kiinni,

pidä liki.

 

 

viikko Pariisissa

hellettä, kävelyä, kävelyä ja vielä kerran kävelyä

metrot

näkymiä Eiffelistä

Café au lait

mitä muuta voisi toivoa..

ei, en totisesti

en minä tätä elämää tilannut

en ostanut

ei sitä minulle tarjottu

ei ehdotettu

se annettiin